Historia
Japanese chin on kääpiökoiriin kuuluva rotu, jolla on hyvin arvokas historia. Japanese chin, joka tunnettiin aikaisemmin myös japaninspanielina, on hyvin vanha, alun perin Kiinasta ja Koreasta Japaniin tullut koirarotu. Japanin keisarillisessa hovissa rotu sai hyvin merkittävän aseman ja se julistettiin siellä pyhäksi. Koiria pidettiin kallisarvoisissa, sinisellä silkillä verhotuissa häkeissä aivan kuin harvinaisia lintuja. Chinejä saivat omistaa vain keisarillisen hovin jäsenet ja jokaista, joka anasti pyhän Chinin, kohtasi kuolemanrangaistus. Sana "chin" tarkoittaakin kalleutta. Sanan toinen merkitys on kissan ja koiran yhdistelmä. Oletettavasti japanilaiset pyrkivät jalostamaan koirarodun, joka muistuttaa ulkonäöltään kissaa ja myös käyttäytyy kissan tavoin.
Vuonna 1613 englantilainen kapteeni Searles toi Eurooppaan ensimmäisen chinin ja vuonna 1835 amerikkalainen kommodori Perry toi useita yksilöitä Yhdysvaltoihin. Kommodori Perryn tuomista koirista kaksi lahjoitettiin Englannin kuningatar Viktorialle ja rodusta tuli suosittu ylhäisönaisten sylikoirana.
Suomeen ensimmäiset chinit saapuivat 1930-luvulla, jolloin kasvatettiin muutama pentue. Rodun kasvatus aloitettiin uudelleen 1960-luvun puolivälissä, jolloin rotu vakiinnutti suosiotaan Suomessa.
Vuonna 1613 englantilainen kapteeni Searles toi Eurooppaan ensimmäisen chinin ja vuonna 1835 amerikkalainen kommodori Perry toi useita yksilöitä Yhdysvaltoihin. Kommodori Perryn tuomista koirista kaksi lahjoitettiin Englannin kuningatar Viktorialle ja rodusta tuli suosittu ylhäisönaisten sylikoirana.
Suomeen ensimmäiset chinit saapuivat 1930-luvulla, jolloin kasvatettiin muutama pentue. Rodun kasvatus aloitettiin uudelleen 1960-luvun puolivälissä, jolloin rotu vakiinnutti suosiotaan Suomessa.
Olemus ja turkinhoito
Japanese chin on iloinen veijari, ylpeä aristokraatti, hyvin älykäs, tottelevainen ja erittäin siisti. Se pesee itseään kuin kissa ja rakastaa auringossa loikoilua sekä huomion keskipisteenä oloa.
Japanese chin viihtyy sekä kaupungissa että maaseudun maisemissakin. Se ei välttämättä vaadi kovinkaan paljon lenkkeilyä, mutta lenkille lähtiessään se on innokas ja iloinen. Erityisen miellyttäväksi chinin kanssa lenkkeilyn tekee sen tapa tervehtiä vastaantulijoita ystävinään. Ihanteellisen kaupunkikoiran chinistä tekee sen hiljainen olemus ja pieni koko.
Japanese chinillä on runsas ja silkkimäinen turkki, jonka päävärinä on valkoinen ja siinä on joko mustia tai punaisia merkkejä. Chinin liike on tyylikäs, kevyt, ylväs ja se nostaa etujalkojaa korkealle. Korvissa, kaulassa, reisissä sekä hännässä on runsas hapsutus. Häntä kääntyy selän päälle. Uroksen säkäkorkeus on noin 25 cm, narttu on jonkin verran pienempi.
Chinin turkki vaatii säännöllistä hoitoa pysyäkseen puhtaana ja kiiltävänä, mutta työlästä se ei ole. Pesu säännöllisin väliajoin sekä harjaaminen pari kertaa viikossa riittää pitämään turkin takuttomana ja kauniina.
Japanese chin viihtyy sekä kaupungissa että maaseudun maisemissakin. Se ei välttämättä vaadi kovinkaan paljon lenkkeilyä, mutta lenkille lähtiessään se on innokas ja iloinen. Erityisen miellyttäväksi chinin kanssa lenkkeilyn tekee sen tapa tervehtiä vastaantulijoita ystävinään. Ihanteellisen kaupunkikoiran chinistä tekee sen hiljainen olemus ja pieni koko.
Japanese chinillä on runsas ja silkkimäinen turkki, jonka päävärinä on valkoinen ja siinä on joko mustia tai punaisia merkkejä. Chinin liike on tyylikäs, kevyt, ylväs ja se nostaa etujalkojaa korkealle. Korvissa, kaulassa, reisissä sekä hännässä on runsas hapsutus. Häntä kääntyy selän päälle. Uroksen säkäkorkeus on noin 25 cm, narttu on jonkin verran pienempi.
Chinin turkki vaatii säännöllistä hoitoa pysyäkseen puhtaana ja kiiltävänä, mutta työlästä se ei ole. Pesu säännöllisin väliajoin sekä harjaaminen pari kertaa viikossa riittää pitämään turkin takuttomana ja kauniina.
