Menneet tapahtumat
Vuoden 2021 Kesäpäivät järjestettiin Jämsässä 27-28.8 Särkisaaressa
Vuoden 2017 kesäpäivät
järjestettiin Pornaisissa Metsähovin Tilalla 14.-16.7.2017.
Vuoden 2017 kesäpäivät
järjestettiin Pornaisissa Metsähovin Tilalla 14.-16.7.2017.
© Ulla Buchmann
|
Kuvia kesäpäiviltä
|
Vuoden 2015 kesäpäivät
|
CHIN-TERVEISIÄ KORPILAHDELTA! Pitkän ajomatkan jälkeen pääsimme perille Korpilahdelle. Siellä meitä oli vastassa todella paljon erilaisia chinejä. Kun nousimme autosta ja otimme koirat pois autosta, meidän luokse tuli paljon tuttuja ihmisiä. Sen jälkeen kun oltiin kerrottu kuulumiset ja juteltu sun muita, meille kerrottiin missä nukumme. Me nukuimme isossa mökissä, siellä oli viisi sänkyä. Yksi sängyistä oli kerrossänky ja me nukuimme tietysti kerrossängyssä, koska meitä oli kaksi. Meidän kanssa samassa mökissä nukkui Miia, Tuula ja Tarja. Sekä tietysti heidän koiransa. |
Oli ihanaa taas nähdä kaikki koirat, varsinkin Mei, koska olen Mein kamarineito :) Samana iltana kävimme uimassa, ja minä, Paavo ja Roope otimme jonkun vanhan surffilaudan ja leikimme sillä, se oli tosi kivaa! Myöhemmin illalla grillasimme ja söimme makkaraa, maissia ja lettuja. Kun kaikki olivat syöneet, menivät kaikki lapset nukkumaan ja aikuiset juttelivat vielä hetken.
Seuraavana päivänä söimme aamupalaa, joka oli todella hyvää. Minä, Paavo ja Roope menimme aamulla uimaan ja Roopen puhelin tippui veteen, mutta onneksi löysimme se melkein heti. Vähän päivemmällä oli näyttely ja sinne osallistui melkein kaikki. Näyttelyn jälkeen Aulikin päivänvarjo karkasi järveen, ja minä lähdin hakemaan sen. Se oli ehtinyt jo todella kaus, mutta sain sen silti kiinni, koska minä käytin surffilautaa, kun muuten en olisi saanut sitä kiinni. Samana päivänä vähän sen jälkeen kun se päivänvarjo karkasi, karkasi myös kalastuslautta. Roope lähti hakemaan sitä, eikä se ollut ehtinyt onneksi vielä kovin kauas.
Illalla Tuulan koira Mei karkasi. Kaikki etsivät sitä aika kauan, ainakin noin tunnin. Kaikki arvelivat, että Mei oli jo ehtinyt mennä jonnekin metsään, eikä sitä löytyisi. Mutta sitten minä löysin Mein, kun seurasin rantaviivaa ja ajattelin, että kyllä se jossain täällä on. Kaikki muut olivat jo luovuttaneet etsinnän. Minä seurasin siis rantaviivaa, ja siellä Mei makasi pienessä metsikössä ihan tyytyväisen näköisenä! Kun vein Mein Tuulan luokse, hän oli todella onnellinen, että Mei löytyi ja kiitti minua todella paljon.
Samana iltana Roopen puhelin katosi taas, mutta tällä kertaa sitä ei löytynyt ja aikuiset sanoivat: "Etsitään sitä huomenna, koska nyt on jo niin myöhä ja pimeää." Menimme vielä illalla Roopen kanssa surffilaudalla vanhalle laiturille ja jätimme surffilaudan sinne parkkiiin. Kävimme syömässä lettuja ja tulimme takaisin laiturilta surffilaudalla rantaan. Saunoimme Kertun ja Neean kanssa. Kun olimme tarpeeksi lämpimiä, menimme uimaan ja takaisin saunaan. Saunan jälkeen menimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna söimme taas aamupalaa ja aamupalan jälkeen minä ja Tuula menimme etsimään Roopen puhelinta vedestä. Minä tunnustelin melalla ja Tuula tunnusteli jaloilla. Minä tunsin jotain pohjassa ja Tuula nosti sen, ja se oli Roopen puhelin! Veimme sen kuivumaan rantaan ja Aulikki kiitteli meitä paljon. Minusta tuli chinipäivien kunniavieras :) Ruoan jälkeen oli meidä aika lähteä ajelemaan kotiin.
Terkuin: Oona
Seuraavana päivänä söimme aamupalaa, joka oli todella hyvää. Minä, Paavo ja Roope menimme aamulla uimaan ja Roopen puhelin tippui veteen, mutta onneksi löysimme se melkein heti. Vähän päivemmällä oli näyttely ja sinne osallistui melkein kaikki. Näyttelyn jälkeen Aulikin päivänvarjo karkasi järveen, ja minä lähdin hakemaan sen. Se oli ehtinyt jo todella kaus, mutta sain sen silti kiinni, koska minä käytin surffilautaa, kun muuten en olisi saanut sitä kiinni. Samana päivänä vähän sen jälkeen kun se päivänvarjo karkasi, karkasi myös kalastuslautta. Roope lähti hakemaan sitä, eikä se ollut ehtinyt onneksi vielä kovin kauas.
Illalla Tuulan koira Mei karkasi. Kaikki etsivät sitä aika kauan, ainakin noin tunnin. Kaikki arvelivat, että Mei oli jo ehtinyt mennä jonnekin metsään, eikä sitä löytyisi. Mutta sitten minä löysin Mein, kun seurasin rantaviivaa ja ajattelin, että kyllä se jossain täällä on. Kaikki muut olivat jo luovuttaneet etsinnän. Minä seurasin siis rantaviivaa, ja siellä Mei makasi pienessä metsikössä ihan tyytyväisen näköisenä! Kun vein Mein Tuulan luokse, hän oli todella onnellinen, että Mei löytyi ja kiitti minua todella paljon.
Samana iltana Roopen puhelin katosi taas, mutta tällä kertaa sitä ei löytynyt ja aikuiset sanoivat: "Etsitään sitä huomenna, koska nyt on jo niin myöhä ja pimeää." Menimme vielä illalla Roopen kanssa surffilaudalla vanhalle laiturille ja jätimme surffilaudan sinne parkkiiin. Kävimme syömässä lettuja ja tulimme takaisin laiturilta surffilaudalla rantaan. Saunoimme Kertun ja Neean kanssa. Kun olimme tarpeeksi lämpimiä, menimme uimaan ja takaisin saunaan. Saunan jälkeen menimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna söimme taas aamupalaa ja aamupalan jälkeen minä ja Tuula menimme etsimään Roopen puhelinta vedestä. Minä tunnustelin melalla ja Tuula tunnusteli jaloilla. Minä tunsin jotain pohjassa ja Tuula nosti sen, ja se oli Roopen puhelin! Veimme sen kuivumaan rantaan ja Aulikki kiitteli meitä paljon. Minusta tuli chinipäivien kunniavieras :) Ruoan jälkeen oli meidä aika lähteä ajelemaan kotiin.
Terkuin: Oona
Kesäpäivät 2014
Teksti: Kati Kulmalahti
Kesällä koiranäyttelyssä sain kuulla chinien kesäpäivistä ja niin mukavia juttuja kesäpäivistä kuulimme, joten katsomaanhan tätä piti päästä. Ajattelin, että tässä olisi loistava tilaisuus päästä mukaan chini toimintaan ja tutustua uusiin ihmisiin. Itse olen chini ”piireissä” aika uusi ja ensimmäinen chini (Selma) meille tuli vähän sattumalta Helenalta vuonna 2008 eläkepäiviä viettämään. Niin tämä rotu vaan vei mennessään ja jouluna 2013 meille kotiutui toinen chini tyttö, Vilma.
Perjantaina lähdimme Lahdesta matkaan kohti Pieksämäkeä, mukana oli tyttäreni Oona ja chinit Selma ja Vilma. Matka sujui rattoisasti ja perille löysimme vaikka usko meinasi jo jossain vaiheessa loppua. Ilta oli kerinnyt jo pitkälle kun paikalle pääsimme. Meitä oli vastassa suuri joukko ihania chinejä ja iloisia ihmisiä. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja toivotettiin tervetulleiksi kesäpäiville.
Kesäpäiviä vietettiin tänä vuonna Pieksämäellä, Kukkaroniemen leirikeskuksessa. Paikka oli luonnon helmassa ja oikein soveltuva koirien olla ja juosta vapaana. Muut kesäpäiville osallistujat olivat tulleet paikalle jo aikaisemmin perjantaina ja aloittaneet jo saunan lämmityksen ja mukavan yhdessäolon. Saimme tavarat purettua ja pääsimme majoittumaan leirikeskuksen tiloihin.
Koirat kulkivat pitkin pihamaata ihmetellen muita samanlaisia chinejä. Vilma taisi saada heti uuden sulhon, Retu kulki Vilman kintereillä kaiken aikaa :)
Iltaa pääsimme jatkaan saunoen. Leirikeskus sijaitsi aivan järven tuntumassa, joten saunasta pääsi mukavasti järveen vilvoittelemaan. Saunan jälkeen aikaa vietettiin nuotion äärellä istuksien makkaraa paistaen ja uusiin ihmisiin tutustuen. Koiria vilisi siellä ja täällä. Voi sitä intoa ja riemua mikä näistä chineistä lähtikin. Toiset makoilivat lämpimässä, omistajien läheisyydessä, toisten juoksiessa ruohotupot pöllyten pitkin pihamaata.
Kesällä koiranäyttelyssä sain kuulla chinien kesäpäivistä ja niin mukavia juttuja kesäpäivistä kuulimme, joten katsomaanhan tätä piti päästä. Ajattelin, että tässä olisi loistava tilaisuus päästä mukaan chini toimintaan ja tutustua uusiin ihmisiin. Itse olen chini ”piireissä” aika uusi ja ensimmäinen chini (Selma) meille tuli vähän sattumalta Helenalta vuonna 2008 eläkepäiviä viettämään. Niin tämä rotu vaan vei mennessään ja jouluna 2013 meille kotiutui toinen chini tyttö, Vilma.
Perjantaina lähdimme Lahdesta matkaan kohti Pieksämäkeä, mukana oli tyttäreni Oona ja chinit Selma ja Vilma. Matka sujui rattoisasti ja perille löysimme vaikka usko meinasi jo jossain vaiheessa loppua. Ilta oli kerinnyt jo pitkälle kun paikalle pääsimme. Meitä oli vastassa suuri joukko ihania chinejä ja iloisia ihmisiä. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja toivotettiin tervetulleiksi kesäpäiville.
Kesäpäiviä vietettiin tänä vuonna Pieksämäellä, Kukkaroniemen leirikeskuksessa. Paikka oli luonnon helmassa ja oikein soveltuva koirien olla ja juosta vapaana. Muut kesäpäiville osallistujat olivat tulleet paikalle jo aikaisemmin perjantaina ja aloittaneet jo saunan lämmityksen ja mukavan yhdessäolon. Saimme tavarat purettua ja pääsimme majoittumaan leirikeskuksen tiloihin.
Koirat kulkivat pitkin pihamaata ihmetellen muita samanlaisia chinejä. Vilma taisi saada heti uuden sulhon, Retu kulki Vilman kintereillä kaiken aikaa :)
Iltaa pääsimme jatkaan saunoen. Leirikeskus sijaitsi aivan järven tuntumassa, joten saunasta pääsi mukavasti järveen vilvoittelemaan. Saunan jälkeen aikaa vietettiin nuotion äärellä istuksien makkaraa paistaen ja uusiin ihmisiin tutustuen. Koiria vilisi siellä ja täällä. Voi sitä intoa ja riemua mikä näistä chineistä lähtikin. Toiset makoilivat lämpimässä, omistajien läheisyydessä, toisten juoksiessa ruohotupot pöllyten pitkin pihamaata.
|
Kyllä nämä chinit vaan ovat laumassa viihtyviä koiria. Matkalla sitä kovin kun mietittiin, että miten koirat keskenään toimeen tulisivat. Ei kai kovin moni koirarotu tulisi näin hyvin toimeen keskenään. Varsinainen ”chinimattokin” päätuvan lattialla nähtiin.
Illan viiletessä ja hämärtyessä jokainen vetäytyi omaan nukkumapaikkaansa. Lauantai aamu valkeni aurinkoisena. Iloista puheensorinaa kuului pihamaalta ja varsinaisesta päärakennuksesta jossa ruokailimme. Aamupalan jälkeen aloimme valmistella päivän kohokohtaa, epävirallista näyttelyä. Paikalle saimme vierailevaksi tuomariksi Auli Vesasen. Mukaan iloiseen seuraan tuli myös muutama chihuahua kera omistajan. |
|
Alkoi chinien kiinniotto ja pieni muotoinen koirien puunaus. Koirat vuorollaan esiintyivät kukin omalla tyylillään. Kehässä nähtiin hulmuavia turkkeja, kauniita asentoja ja ennenkaikkea iloista mieltä. Hienot olivat palkinnot ja ruusukkeet. Näyttelyn tunnelma oli mahtava, aurinko paistoi, koirat ja yleisö viihtyi. Osa koirista olisi kovin tahtonut ottaa kehä esiintymisen moneen kertaan.
Paikalla kävi myös yksi paikkakuntalainen perhe joka oli kiinnostunut japanese chin rodusta. Mehän kovasti sitten rodusta kerroimme. Päivää jatkoimme juoksukisojen tiimoilta. Tämä oli kyllä chinipäivien kohokohta :) Oli hauska katsoa lähtikö koira juoksuun kohti isäntää/emäntää vai johdattiko joku muu tuoksu aivan muualle, vikkeläjalkaisia chinejä oli kyllä suurin osa, kaikki ei vaan maaliin päässeet :) Tiukkojen alkuerien jälkeen voittajatkin saatiin selville ja kaikki koirat tietysti palkittiin.
Päivään mahtui tietysti myös hyvää ruokaa ja mahtavaa seuraa. Kutomisvinkkejä innoikkaimmat toisilleen taisivat jakaa ja ristikoitakin täyteltiin. Illalla sauna taas lämmitettiin ja saunan jälkeen saimme nauttia Toivon tekemistä muurinpohjaletuista, nam ja kiitos. Päästimme toki välillä Toivonkin saunaan ja Aulikki otti lettujen tekovuoron... joka oli kyllä ihan kotivideo ainesta. Aulikin ottama juomatölkki putosi hänen kädestä, osuen lettutaikinakulhoon, jolloin lettutaikinakulho kaatui maahan ja Aulikin yrittäessä tätä saalistaa ilmasta, kaatui myös Aulikki. Onneksi ei pahemmin sattunut, lettutaikinat meni pitkin mantuja joten ei muuta kuin uuden taikinan tekoon. Hyviä tuli Aulikin letuistakin.
Iltamyöhään jaksoimme toisiamme viihdyttää nuotiolla istuen ja kesäisestä ilmasta nauttien. Chinit olivat myös tiiviisti nuotiolla seurana yhdessä kerässä nukkuen.
Sunnuntaina yhdessäolo jatkui. Ihmiset alkoivat siivoilla asumistojaan ja pakkailla tavaroitaan. Aurinkoisessa ilmassa pelailimme vielä kunkku peliä. Oona tykkäsi kovasti olla mukana chini touhuissa ja varsinkin Mei koirasta tuli Oonan suosikki, Mei sai siis oman kamarineidon :)
Meidän oli aika jättää Kukkaroniemelle hyvästit ja lähteä kotimatkalla, ehkä hieman haikein mielin näin ihanan viikonlopun jälkeen mutta monta muistoa ja kokemusta rikkaampina.
Oli ilo tutustua tähän samanhenkiseen chiniporukkaan, kyllä oli helppo uusien ihmisten tulla mukaan joukkoon. Oona viihtyi kesäpäivillä mainiosti ja kovasti jo seuraavia kesäpäiviä odottaa. Minut tämä chini touhu on vienyt täysin mukanaan... kesäpäivillä syntyi haave, saada vielä ainakin yksi chini lisää meidän perheeseen...
Ruokapuoli kyllä kesäpäivillä toimi moitteettomasti, samoin kaikenlainen organisointi, tästä erityiskiitos Seijalle ja Toivolle. Halusimme myös kesäpäivien päätteeksi muistaa Seijaa ja Toivoa kun ovat jaksaneet kesäpäivät meille järjestää, suuri kiitos teille!! Vetovastuu kesäpäivien järjestämisestä annettiin nyt muille.
Kiitos myös kaikille kesäpäivillä mukana olleille, oli mahtavaa tutustua teihin kaikkiin ja toivottavasti näemme teitä ensi vuonna uudelleen.
Terkuin,
Kati, Oona ja chinit Selma ja Vilma
Paikalla kävi myös yksi paikkakuntalainen perhe joka oli kiinnostunut japanese chin rodusta. Mehän kovasti sitten rodusta kerroimme. Päivää jatkoimme juoksukisojen tiimoilta. Tämä oli kyllä chinipäivien kohokohta :) Oli hauska katsoa lähtikö koira juoksuun kohti isäntää/emäntää vai johdattiko joku muu tuoksu aivan muualle, vikkeläjalkaisia chinejä oli kyllä suurin osa, kaikki ei vaan maaliin päässeet :) Tiukkojen alkuerien jälkeen voittajatkin saatiin selville ja kaikki koirat tietysti palkittiin.
Päivään mahtui tietysti myös hyvää ruokaa ja mahtavaa seuraa. Kutomisvinkkejä innoikkaimmat toisilleen taisivat jakaa ja ristikoitakin täyteltiin. Illalla sauna taas lämmitettiin ja saunan jälkeen saimme nauttia Toivon tekemistä muurinpohjaletuista, nam ja kiitos. Päästimme toki välillä Toivonkin saunaan ja Aulikki otti lettujen tekovuoron... joka oli kyllä ihan kotivideo ainesta. Aulikin ottama juomatölkki putosi hänen kädestä, osuen lettutaikinakulhoon, jolloin lettutaikinakulho kaatui maahan ja Aulikin yrittäessä tätä saalistaa ilmasta, kaatui myös Aulikki. Onneksi ei pahemmin sattunut, lettutaikinat meni pitkin mantuja joten ei muuta kuin uuden taikinan tekoon. Hyviä tuli Aulikin letuistakin.
Iltamyöhään jaksoimme toisiamme viihdyttää nuotiolla istuen ja kesäisestä ilmasta nauttien. Chinit olivat myös tiiviisti nuotiolla seurana yhdessä kerässä nukkuen.
Sunnuntaina yhdessäolo jatkui. Ihmiset alkoivat siivoilla asumistojaan ja pakkailla tavaroitaan. Aurinkoisessa ilmassa pelailimme vielä kunkku peliä. Oona tykkäsi kovasti olla mukana chini touhuissa ja varsinkin Mei koirasta tuli Oonan suosikki, Mei sai siis oman kamarineidon :)
Meidän oli aika jättää Kukkaroniemelle hyvästit ja lähteä kotimatkalla, ehkä hieman haikein mielin näin ihanan viikonlopun jälkeen mutta monta muistoa ja kokemusta rikkaampina.
Oli ilo tutustua tähän samanhenkiseen chiniporukkaan, kyllä oli helppo uusien ihmisten tulla mukaan joukkoon. Oona viihtyi kesäpäivillä mainiosti ja kovasti jo seuraavia kesäpäiviä odottaa. Minut tämä chini touhu on vienyt täysin mukanaan... kesäpäivillä syntyi haave, saada vielä ainakin yksi chini lisää meidän perheeseen...
Ruokapuoli kyllä kesäpäivillä toimi moitteettomasti, samoin kaikenlainen organisointi, tästä erityiskiitos Seijalle ja Toivolle. Halusimme myös kesäpäivien päätteeksi muistaa Seijaa ja Toivoa kun ovat jaksaneet kesäpäivät meille järjestää, suuri kiitos teille!! Vetovastuu kesäpäivien järjestämisestä annettiin nyt muille.
Kiitos myös kaikille kesäpäivillä mukana olleille, oli mahtavaa tutustua teihin kaikkiin ja toivottavasti näemme teitä ensi vuonna uudelleen.
Terkuin,
Kati, Oona ja chinit Selma ja Vilma
Kesäpäivät 2013
Mein ensimmäiset kesäpäivät
Teksti: Tuula Suni
Innoissamme ilmoittauduimme Japanese chinien kesäpäiville 2013 Korpilahdelle, kun kerrankin oli lomaa ja aikaa lähteä! Perjantaina autoon pakattiin uimapukua ja reissuvaatetta sekä Cindy ja Mei-tytöille bikinipöksyt, sillä Mein ensimmäinen juoksu alkoi juuri lähtöä edeltävänä päivänä ja Cindyllä oli jo loppupuolella se homma.
Luottaen autossa olevaan Mikko-navigaattoriin lähdimme innoissamme matkaan; minä, Hilu, Cindy ja Mei. Matkahan sujui kauniissa kesäsäässä sujuvasti lähelle määränpäätä, vaan sitten tämän 'Mikon' opastuksella jouduimme varsinaiseen vuoristorataan keskelle kesäistä metsää. Menimme pientä kivistä metsätietä ylös ja alas niin jyrkkiä mäkiä, etten koskaan ole moisia nähnyt. Onneksi chintyttöset eivät voineet pahoin eivätkä muutenkaan kommentoineet asiaan. Tie päättyi loppujen lopuksi niin korkean mäen harjalle, että sieltä tuntui näkyvän koko Keski-Suomi. Otin kuvia todisteeksi asiasta. Eipä auttanut muu kuin turvautua puhelimeen ja pyytää Toivolta apua. Ohjeena oli löytää takaisin asfalttitielle. Siinäpä olikin tekemistä, välillä luulin jo autonkin hajoavan, kun mäet olivat niin jyrkkiä. Yhdestä mäestä emme päässeet ylös, joten olikin pakko harjoitella peruuttamista useampi kymmenen metriä. Onneksi ei ollut muuta liikennettä siellä metsässä! Vihdoin löytyi parempi tie ja sieltä Viherin leirikeskukseen. Silloin koitti Cindylle, Hilulle ja Meille vapaus ja uusiin kavereihin tutustuminen. Minäkin innoissani perille pääsystä kertoilin seikkailustani metsässä.
Ensimmäisenä iltana saimme nauttia saunasta, uimisesta ja ihanista Toivon paistamista muurinpohjaletuista. Minäkin aloin tottua siihen, että ei tarvitse vahtia pysyvätkö kaikki chinit paikalla, koska heillä kaikilla tuntui olevan niin hauskaa keskenään pihalla peuhatessa. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme mukavien juttujen merkeissä ja nauttien aivan ihanista ruokaherkuista, joita meille tarjottiin - iso kiitos ruokailuista vastanneille!
Sitten yhtäkkiä huomasin, että Hilua ja Meitä ei näy missään ja vain Cindy oli lähelläni. Aloin etsiä heitä pihalta ja sisätiloista ja sitten jo pyysin muitakin etsimään. Kukaan ei löytänyt heitä. Leirikeskuksesta ei mennyt kuin yksi tie mäkeä ylös. Ajattelin ensin mennä sieltäkin katsomaan, vaan sain perääni sen verran koirakavereita, että muutin suunnitelmaa. Enkä oikeastaan edes uskonut, että Hilu olisi Mein kanssa sinne lähtenyt. Pyysin kuitenkin Aulikkia, jonka Hilu hyvin tuntee, menemään sinne katselemaan. Aulikki sitten jonkun ajan päästä sieltä tulikin Hilu ja Mei kainalossaan! Nämä mokomat olivat lähteneet yhdessä kotiinpäin ja olivat melkein kilometrin päässä jossain mökin verannalla tien varressa syömässä ison koiran ruokia ruokakupista. Voitte arvata miten onnellinen olin, kun karkulaiset oli palautettu, vaan sittenpä joutuivat hihnaan ja vierellä oloon!
Päivät jatkuivat näyttelyillä ja juoksukilpailulla. Siinäpä ei heillä ollut menestystä, koska olivat reissusta niin väsyneitä, ettei mikään oikein huvittanut. Me jouduimme lähtemään jo lauantaina kotiinpäin, vaan toiset jäivät vielä jatkamaan iltaa nuotion lämmöstä nauttien.
Koko viikonlopun ajan ilma oli mitä kaunein ja tunnelma niin mukava, että ehdottomasti haluan ensi kesänäkin mukaan! Paljon terveisiä kaikille ihanille ihmisille ja chineille, joihin sain tutustua - nähdään taas jossain!
Terveisin,
Tuula, Mei, Hilu ja Cindy
_ _ _ _ _ _
Kesäpäivillä
Teksti: May Nyman
Rotuyhdistyksen kesäpäivät Viherin leirikeskuksessa Korpilahdella oli ehdottomasti viime kesän hauskimpia tapahtumia. Osallistuin, koska chinitytöilläni Lillillä ja Taikalla ei ole samanrotuista seuraa kaupungissamme, ja minä olin uusi jäsen yhdistyksessä. Arvelin tällaisen kesäviikonlopun oivaksi paikaksi tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Minua kiehtoi myös päästä näkemään miten kymmenet toisilleen tuntematonta chiniä tulevat keskenään toimeen ja mitä chinit ylipäätään touhuavat kokonaisen viikonlopun ajan. Entä miten omat koirani sopeutuisivat joukkoon?
Ensimmäinen kosketus ryhmäkäyttäytymiseen sain Keuruulla, missä Tarja, Miia ja neljä chiniä tarjosivat meille kimppakyydin. Leirikeskuksessa olikin sitten jo isompi joukko chinejä ja omistajia meitä vastassa. Ei haukkumista missään, ei varautuneisuutta, ei mitään mikä olisi kielinyt että koirat eivät ole tavanneet aiemmin. Minä kyllä jouduin opettelemaan omien koirien tuntomerkit, että erottaisin ne tarvittaessa joukosta. Lauma kasvoi vielä illan mittaan mattimyöhäisten myötä. Koiria oli kaikkialla, mutta vain ihmisten puheet kuuluivat.
Chinit ovat totta tosiaan laumahenkisiä koiria. Leirikeskuksen vahtimestaripariskuntaa koirien touhut huvittivat kovasti. He olivat katselleet kuinka koko lauma pyörähti liikkeelle, jos joku lähti rannalta päätalolle. Sama toistui tietysti toisin päin. Minäkin muistelen hymyssä suin, kuinka Aulikin seitsemän chiniä odottelivat jo Lilliä ja Taikaa aamulla herätessämme.
Minua huvitti myös, kuinka tuollaisessa seurassa oman ihmisen läsnäolo ei merkitse chineille kaikkea. Ne pitävät kyllä huolen siitä että pysyvät isännän tai emännän matkassa, mutta tarpeen vaatiessa lähin ihminen kelpaa myös hyvin hoitajaksi. Niinpä meidän boksista löytyi muutaman kerran vieras koira nukkumassa, aamiaisseurana oli muitakin kuin oma kerjäläinen (terveisiä Nelli-muorille), majoitusmökissä oli muut kuin omat koirat leikkimässä, ja väsähtänyt koira nuokkui kyljessä äidin saunavuoron ajan.
Kesäpäivillä pidettiin epävirallinen näyttely ja juoksukilpailu. Ryhmähengessä mentiin sielläkin. Ensikertalainen pentuluokassa sai turvakseen neljän aikuisen chinin saattojoukon. Narttukehässä taas oli hässäkkää, kun kilpailijoita oli kovin paljon, ja välillä myös joku ilmoittautumaton koira halusi siellä piipahtaa. Tuomari Kati Taipaleella oli huomattavan hyvä tilannetaju ja jouheva tapa hoitaa näyttelyn juoksutus.
Itse uskoin vakaasti Lillin voittoon juoksukilpailussa. Ulla taas hehkutti Michikonsa ylivoimaisuutta. No, Lilli antoikin komean näytteen kiihdytyksestä, mutta minä hölmö seisoin innoissani aivan maaliviivan takana. Lilli tietenkin pysähtyi kuin seinään maaliviivan toiselle puolelle. Seisoi ja odotteli palkintonamia niin että perässä hölkkäävä kilpakumppani tepsutteli rauhassa viivan yli ja voitti. Örr ja ärr. Michikohan se lopulta vei juoksukisan voiton, ja Lillillä ja Michikolla on keskinäistä selvitettävää ensi kesänä.
Suuri osa koirien isistä ja äideistä tunsi toisensa jo entuudestaan. Iloitsin siitä, että osallistujat olivat sekoitus harrastajia ja kasvattajia. Sillä oli varmaan merkitystä kodikkaan ja läheisen tunnelman syntymiseen kesäpäivillä. Itselleni melkein jokainen kesäpäiväläinen oli uusi tuttavuus. Nautin kovin paljon, kun sain puhua sydämen kyllyydestä chineistä seurallisten ihmisten kanssa. Seuranpito on jatkunut yhdistyksen facebook – sivulla, omassa profiilissani ja myös tapaamisina.
Lähtekäähän hyvät jäsenet ensi kesänä kesäpäiville!
May
Kesäpäivät 2012
Kesäpäiviä vietettiin Pomarkun Riuttasalmen leirikeskuksessa 20–22.7.2012. Saimme viettää kesäpäiviä mukavassa poutasäässä, vaikka ennustukset enteilivät toisin. Kun suurin osa jaostolaisista oli saapunut kesäpäiville, aloitettiin majoittumalla huoneisiimme ja purkamalla tavarat kasseista.
Perjantai 20.7.2012 ilta sujui mukavasti, kun tavarat oli saatu purettua. Iltaa istuttiin grillikatoksella syöden, juoden ja seurustellen leppoisin mielin.
Lauantaina 21.7.2012 vietettiin Kesäpäivien epävirallinen koiranäyttely, jota tuomaroi Martti Pirttijärvi.
Lauantaina pidettiin myös ylimääräinen yleiskokous liittyen alajaoston lakkauttamiseen yhdistyksen rekisteröimistä varten. Kokouksessa yksimielisesti päätettiin lakkauttaa alajaosto ja rekisteröidä yhdistys.
Kokouksen yhteydessä palkittiin kiertopalkintojen voittajat:
Vuoden 2011 Veteraani: Ikihipin Maija Poppanen, om. Seija Aappola
Vuoden 2011 Pentu: Imachin Akihiko, om. Elina & Anna Ahola
Vuoden 2011 Kasvattaja: Okotan / Aulikki Maaninka
Vuoden 2011 Jalostuskoira: Joshaidas Matrix, om. Leena Järvinen
Vuoden 2011 Narttu: Muryo, om. Paula Kangassalo
Vuoden 2011 Uros: Joshaidas Rollo, om. Leena Järvinen
Kisojen ja kokouksen jälkeen oli ruokailun aika, jonka jälkeen alettiinkin valmistella illanviettoa eli saunan lämmitystä sekä grillin valmistelua iltaa varten. Illalla saunan jälkeen grillillä vieraili muutama kutsumaton vieras — lepakot kävivät säikyttelemässä meitä illan hämärissä! Juttua riitti pitkälle iltaa, kello lähenteli puolta yötä ennen kuin maltettiin yöpuulle lähteä.
Sunnuntaina 22.7.2012 pelattiin muun muassa mölkkyä, järjestettiin myös koirien juoksukilpailu. Aamiaisen jälkeen alkoi loppusiivous, joka tehtiin koko porukan voimin. Oli mukava viettää kokonainen viikonloppu kesäpäivillä, aikaisemmin kun olemme vain päiväseltään osallistuneet.
Kiitokset kaikille kesäpäiville osallistujille, toivottavasti tapaamme taas ensi vuonna! Myös te, joita emme tänä tapaamisella tavanneet.
Tarja ja Miia Majaniemi
Perjantai 20.7.2012 ilta sujui mukavasti, kun tavarat oli saatu purettua. Iltaa istuttiin grillikatoksella syöden, juoden ja seurustellen leppoisin mielin.
Lauantaina 21.7.2012 vietettiin Kesäpäivien epävirallinen koiranäyttely, jota tuomaroi Martti Pirttijärvi.
Lauantaina pidettiin myös ylimääräinen yleiskokous liittyen alajaoston lakkauttamiseen yhdistyksen rekisteröimistä varten. Kokouksessa yksimielisesti päätettiin lakkauttaa alajaosto ja rekisteröidä yhdistys.
Kokouksen yhteydessä palkittiin kiertopalkintojen voittajat:
Vuoden 2011 Veteraani: Ikihipin Maija Poppanen, om. Seija Aappola
Vuoden 2011 Pentu: Imachin Akihiko, om. Elina & Anna Ahola
Vuoden 2011 Kasvattaja: Okotan / Aulikki Maaninka
Vuoden 2011 Jalostuskoira: Joshaidas Matrix, om. Leena Järvinen
Vuoden 2011 Narttu: Muryo, om. Paula Kangassalo
Vuoden 2011 Uros: Joshaidas Rollo, om. Leena Järvinen
Kisojen ja kokouksen jälkeen oli ruokailun aika, jonka jälkeen alettiinkin valmistella illanviettoa eli saunan lämmitystä sekä grillin valmistelua iltaa varten. Illalla saunan jälkeen grillillä vieraili muutama kutsumaton vieras — lepakot kävivät säikyttelemässä meitä illan hämärissä! Juttua riitti pitkälle iltaa, kello lähenteli puolta yötä ennen kuin maltettiin yöpuulle lähteä.
Sunnuntaina 22.7.2012 pelattiin muun muassa mölkkyä, järjestettiin myös koirien juoksukilpailu. Aamiaisen jälkeen alkoi loppusiivous, joka tehtiin koko porukan voimin. Oli mukava viettää kokonainen viikonloppu kesäpäivillä, aikaisemmin kun olemme vain päiväseltään osallistuneet.
Kiitokset kaikille kesäpäiville osallistujille, toivottavasti tapaamme taas ensi vuonna! Myös te, joita emme tänä tapaamisella tavanneet.
Tarja ja Miia Majaniemi
Kesäpäivät 2011
Kesäpäivillä on yleensä mukava tunnelma ja Japanese chinien 30-vuotis Juhlakesäpäivillä leppoisa tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Paikkana oli Tahitiniemen leirintä-alue Pieksämäellä. Paikalla oli paljon ihmisiä ja runsaasti koiria. Kesäpäivät kestivät torstaista sunnuntaihin ja ohjelmaa oli runsaasti joka päivälle.
Lauantai iltapäivällä oli Juhlanäyttely, joka minulla oli ilo arvostella. Ennen varsinaista näyttelyä oli Lelukoira ja Lapsi ja Koira kilpailut. Varsinaiseen näyttelyyn oli ilmoittautunut 24 chiniä. Jokainen koira sai aivan normaalisti kirjallisen arvostelun. Vaikka Kesäpäivillä pitääkin muistaa Kesäpäivähenki myös arvostelussa, ei tehtävä kaikissa luokissa ollut helppo, niin monta hyvää koiraa oli mukana.
Rop- ja Vsp-koirat löytyivät valioluokista, molemmat erinomaisia rotunsa edustajia. Sydäntä lähelläni ovat aina veteraanit ja tässäkin näyttelyssä olleet veteraanit olivat huippukuntoisia, täysissä turkeissa olleita koiria, jotka ovat kunniaksi omistajilleen hyvästä hoidosta ja kasvattajilleen hyvin suunnitellusta kasvatustyöstä. Ainut luokka, jota jäin hieman kaipaamaan tällaisessa tilaisuudessa, olisi ollut kotikoiraluokka, koska paikalla oli myös koiria, jotka eivät osallistuneet näyttelyyn.
Kristiina Kästämä oli lahjoittanut Voittajakoirille upeat Chin-pääkorut, itse lahjoitin Rop-koiralle chin-printin. Samalla tuli myyntiin Kristiinan tekemiä ihastuttavia chin-koruja, joiden myynnistä saatavalla tuotolla olisi tarkoitus kartuttaa chinien terveystutkimustyön rahoitusta.
Oli mukavaa nähdä kaikkien koirien juoksevan ympäriinsä vapaina kuin yhtä suurta perhettä. Samoin ihmiset todella viihtyivät toistensa seurassa. Järjestelyistä vastasivat Topi ja Seija ja voi vain arvailla, minkä valtavan työn he olivat tehneet, jotta tilaisuudesta tuli todella onnistunut. Seija apureineen ruokki ison joukon maittavalla ja runsaalla ruualla ja Topi oli lisäksi savustanut herkullisen lohen ja tuonut erinomaisia, itse tekemiään kotiviinejä. Lämmin kiitos heille vielä kerran, sillä tilaisuuden hieno onnistuminen oli paljolti heidän ansiotaan kuten tietysti kaikkien paikalla olleiden, jotka hyvällä yhteishengellä loivat lämminhenkisen viikonlopun.
Miellyttävä kokemus oli myös nukkua aitassa vanhojen hirsien huokuessa rauhaa.
Marja Kurittu
Juoksukilpailun parhaimmistoa:
1. Teddy 2. Michiko 3. Netta
Epäviralliset näyttelyn tulokset:
ROP PN1 Okotan Dokuritso No "Typy"
PN2 Michiko "Michiko"
PN3 Ikihipin Maija Poppanen "Sani"
PN4 Chiniina's Winner Unforgettable Julia "Julia"
VSP PU1 Yasashii "Jaki"
PU2 Chinart Sergej Aleksandrovitsj "Teddy"
PU3 Okotan Guratsuku "Nomi"
PU4 Okotan Densetsu "Vili"
ROP-pentu Imachin Akihiko "Ässä"
ROP-veteraani Okotan Densetsu "Vili"
VSP-veteraani Ikihipin Maija Poppanen "Sani"
ROP-kasvattaja kennel Chiniina's Winner
